Diario de terolinjama

Syksy jatkuu ja kasvit senkun kukkivat.

Suursienien itiöemiä kasvaa tuossa takapihalla 20 neliöllä. Mutta eihän se tähän erittäin lajirikkaan ryhmän huippuaikaan tähän jää. Katsetta kannattaa siirtää kasvien pinnoille. Sieltä löytyy tuhoton määrä härmä-, noki- ja ruostelajeja. Kun ymmärtää tarkastella luupilla puiden ja pensaiden pintoja, kiviä, kariketta, pikkurisuja, sienten pintoja, sammalia ymmärtää, miksi näitä lajeja on laji.fi-palveluun ilmoitettu havaituksi Suomesta peräti 6047 lajista.

Mutta ei sienien tarkkailun tarvitse rajoittua vielä tähänkään. Sienillä elää kokonaan oma eliömaailma. Itiöemät ovat täynnään kaksisiipisiä, nivelkärsäisiä, kovakuoriaisia, pistiäisiä, hyppyhäntäisiä, nilviäisiä ja paljon muuta.

Jo pelkästään sienien maailmaa tuijottelemalla ymmärtää kohtalaisen paljon luonnon monimuotoisuudesta.

Suomen lintuharrastajilla on pitkät perinteet talvilajien laskentaan. Tämän listan tarkoitus on laajentaa ajatusta kattamaan kaikki lajiryhmät. Lista kattaa kolme talvikuukautta, joulu-, tammi- ja helmikuun.

Suomi on pitkä maa. Talvet etelärannikolla ovat nykyään yhä useammin leutoja. 2019-2020 talvena ei muutamin paikoin ollut termistä talvea lainkaan. Keski-Suomessakin Päijänne oli vain muutaman pakkayön vuoksi muutamia viikkoja jään peitossa. Syksyt ja keväät on yhä vaikeampi erottaa toisistaan ja luonto yhtä aikaa on vaipumassa talven viettoon ja jo heräämässä kevääseen.
Eletään lajien laskennan kannalta mielenkiintoista aikaa.

Pohjoisempana asuvan kannattaa käydä katsomassa viimeisiä sienekelejä tammikuussa etelärannikolla. Kotikonnuilla syksy jatkuu myöhään joulukuuhun.
Kaikki talvikuukaudet ovat hyviä sienikuukausia. Moni laji elää nimenomaan juuri silloin.

Luonto ei olekaan aivan niin kuollut, kuin äkikseltään kuvittelisi. Toivottavasti tälle listalle liittyjät huomaavat luontoretkeilyn olevan koko vuoden juttu, ei pelkästään kevään ja kesän.